Laboratorion noutaja ja terrieri

Posted by:

Laboratorion noutaja ja terrieri

 

Humoristinen tositapahtumiin perustuva tarina laboratorion tiedotuksen ja ajanvarauksen haasteista

Abi-tyttäremme oli kärsinyt jo toista viikkoa puolikuntoisuudesta, kuumeilusta ja hengitystieoireista. Mietimme, että asia pitää selvittää heti. Lopullinen päätös terveyskeskuksen apuun turvautumisesta tuli erään keskiviikon iltana. Neljän lapsen kokemuksella emme rynnänneet päivystykseen, vaan äiti soitti päivystykseen selvittääkseen jonotustilanteen. Uudet tuulet terveyshallinnossa ovat muuttaneet yhteystietoja, mutta oikea numero löytyi kuitenkin ryhmätyöskentelyn voimalla.

Ystävällinen ääni kertoi pienen kaupunkimme ilta- ja yöpäivystyksen muuttaneen isompaan naapurikaupunkiin 50 km päähän. Lääkäriä emme omalta paikkakunnaltamme voisi saada samana iltana. Sen sijaan tartuimme mahdollisuuteen tavata hoitaja, joka ottaisi nielusta pikanäytteen ilman ajanvarausta. Se kuulosti edistykseltä, joten päätimme lähteä. Lämpimästi puettu ja kaulureilla piukkaan paketoitu apaattinen tytär lähti mukaani hiljaisena kaupungin toiselle laidalle näytettä antamaan. Luvassa olisi vain lyhyt odottelu.

”Pitkän AAAA:n”, tikun ja ”yökkäysreaktion” jälkeen toimenpide oli ohi. Tärkeä koenäyte häipyi taianomaisesti terveydenhuollon uumeniin. Pikatestin tulos olisi valmis noin 10 minuutissa. Tulosta tuodessaan hoitaja viritti ystävällisen hymyn ja kertoi näytteen olleen negatiivinen.

Ensimmäinen erä oli voitettu ja huojentava tieto paransi mielialoja. Lopullinen laboratoriotesti tapahtuisi kuitenkin siellä 50 km päässä keskussairaalassa. Hoitaja antoi suureleisesti 4 cm * 8 cm -kokoisen muistilapun näköisen arvopaperin käteeni. Siinä oli ornamenttikoristellut reunukset ja jokaisessa nurkassa ellipsinmuotoinen kehä, jossa toistui sama lumihiutalekoriste.

Vilkaisin nopeasti tekstiä ennen kuin laitoin sen taskuun.

Voitte soittaa laboratoriotuloksista vastaavalle sairaanhoitajalle klo 14.00-16.00 puh. xxx xxxx.

Ajattelin asian olevan hoidossa ja taputtelin taskun päälle kuunnellen huolella vielä lisäohjeet.

Parin kolmen päivän päästä voitte soittaa lapussa olevaan numeroon ja kysyä lopulliset laboratoriotulokset!

Lähdimme kotiin, bakteeri ei ollut syypää – lepoon mars!

Lappusen lentomatkailu

Kaikki oli periaatteessa hyvin. En vaan voinut aavistaa, että jokaisella muistilapulla on oma elämänsä – myös muiden antamilla. Pitkän työhistoriani aikana olin oppinut, että omat muistilaput katoavat pienen kokonsa ja tarrauskykynsä ansiosta. Ne tarraavat kiinni terrierin elkein kaikkiin pintoihin, papereiden kulmiin, taitoksiin, hihan suuhun ja kengänpohjaan. Lisäksi adheesio, staattinen sähkö ja tuuli antavat tarvittavat voimat lappusen lentomatkailuun.

Parin päivän päästä kaivelin taskua, omatahtoinen arvopaperi ei ollut viihtynyt ahtaassa ja pimeässä taskussa. Se oli lähtenyt oman arvonsa tunnossa maailmalle.

Missä oli numero? Mihin aikaan piti soittaa? Oliko siinä lapussa nimeä? Kuka oli hoitaja? Kuka oli vastaanotossa? Ei voi olla vaikeampaa!

Olin lähtöpisteessä, koska puhelinnumeroa ei ollut enää ja kätevä muistilappu, ”terrieri”, teki minusta hermoraunion. Itsetunto lähti hyvästelemättä. Halusin aikaisin nukkumaan unohtaakseni huonon muistini ja onneni.

Onko lääke olemassa?

Seuraavana päivänä etsin paperille vaihtoehtoa, joka ei osoittaisi minua sormella. Menin tietokoneelle ja intuitio valaisi minua, eikö näitä asioita voisi hoitaa sähköisesti siististi kotikoneelta tai mobiililaitteella. Syötin Googleen hakusanoiksi: laboratorion ajanvaraus, automaattinen muistutus, muistutus tekstiviestillä, ajanvarauspalvelu ja terveyskeskuksen ajanvaraus.

Tutkittuani pitkin lauantaita parhaalta tuntuvaa ajanvaraus- ja tiedotuspalvelua, huomasin nopeasti, että asiahan oli ratkaistu ilman paperilappuja, ilman terrieriä, ilman liimareunaa ja ilman turhaa ”häslinkiä”. Henkilöiden ja tilojen varaus hoituisi yhdellä ohjelmistolla ja tiedottaminen helpottuisi samalla. Oloni huojeni asioiden ratkettua, koska en ollutkaan aivan hölmö. Itsekkäät irtolappuset eivät sittenkään kuulu nykypäivään! Kyseiset ilmoitusasiatkin voitaisiin hoitaa sähköisesti.

Itsetuntoni palasi ja lauantaisauna oli lämpenemässä. Olin löytänyt todellisen ”laboratorion noutajan” eli älykkään ajanvarauksen – Vihdan. Päätin puhdistautua viikon epäonnistumisista vihtomalla oloni taas onnelliseksi.

ps. Kävin erikseen alkuviikosta terveyskeskuksessa selvittämässä lopullisia tuloksia. Voi mitä ajanhaaskausta! Tulos oli onneksi edelleen negatiivinen ja vaiheikas koettelemus lopussaan. Voisivat ottaa myös Vihdan käyttöön.


Facebook Twitter Email